Vihdoin sain aikaiseksi lähteä Seitsemisen kansallispuistoon. Reissu järjestyi, kun sain yöpaikan siskon mökiltä Pirkanmaalta. Ja sisko oli tietenkin patikkaretkellä mukana. Seitsemisen kansallispuisto (46 km2) on perustettu v. 1982. Seitsemisen alue on vanhaa metsätalous- ja metsästysaluetta.
Kansallispuiston alueesta yli puolet on suota. Ojitettuja soita on ennallistettu 1980-luvun lopusta lähtien. Seitsemisestä löytyy myös jääkauden muovaamia pohjois-eteläsuuntaisia harjuja. Harjujen vieressä puiston lounaisosassa on Vähä Seitsemisjärvi ja Iso Seitsemisjärvi. Meidän kävelemä reitti Uittajanpolku (18 km) kulki pääasiassa suoalueella sekä Multiharjun aarnimetsässä, jossa vanhimmat kilpikaarnaiset männyt ovat lähes 400 vuotta vanhoja. Lisäsimme reittiin heti parkkipaikan vieressä olevalla suolla kiertävän Saari-Soljasen luontopolun (2 km).
Uittajanpolku kokonaisuudessaan oli ehkäpä jopa hieman pettymys. Polun alusta pitkä pätkä oli metsätietä, ja ensimmäinen levähdyspaikka tuli vasta 10 km päästä. Laavuja ei ollut ollenkaan, vaan taukopaikat olivat lähinnä tukkeja maassa + tulipaikka ja huussi. Suoalueet olivat metsäisiä ja kauniin aarnimetsän osuus oli vain noin kilometrin mittainen. Liesjoen rannat olisivat olleet kauniit, mutta sinne ei polku vienyt eikä taukopaikkoja joen rannassa ollut. Mitä reitistä jäi positiivisena mieleen? Näin majavan pesän ja vast’ ikään poikki jyrsityn paksun puun, lähes 20 km tuli käveltyä vaivattomasti (maasto tasaista ja polku leveä), puistossa ei ollut ruuhkaa, sää oli hyvä ja ulkoiltiin 5,5 tuntia!
