Pohjois-Karjala -reissun neljäntenä (6.7.2023) päivänä oli vuorossa melonta kajakeilla Koitajoella (19 km).
Koitajoki on noin 200 km pituinen erämainen joki. Koitajoen alueesta 40 % on suota. Koitajoki alkaa Pihlajavaaran kylän pienistä järvistä ja kerää edetessään vettä useilta suunnilta. Koitajoki virtaa Venäjän puolella noin 50 km verran ja päättyy lopulta Rahkeenveteen, joka puolestaan on yhteydessä Pielisjokeen. Koitajoen alueen merkittävin järvi on Koitere.
Kajakit oli vuokrattu Koihu Adventurekselta. Tapasimme oppaan Huhuksen Koidanniemen vastarannan veneenlaskupaikalla, josta lähdimme melomaan Koitajokea myötävirtaan. Koitajoki oli tältä osin yllättävän leveä ja vastatuuli oli voimakas – sai tehdä ihan kunnolla töitä, että pääsi eteenpäin. Heti alkumatkasta oli joen vasemmalla puolella kaunista Kesonsuon rantaa ja oikealla puolella Kakkolansuon rantaa. Joen rannat näyttivät erikoisilta, kun vesi vain muuttui muuttui yht’äkkiä suoksi. Paikoitellen joen ja suon rajaa oli jopa vaikea määrittää.
Pidimme ensimmäisen tauon noin seitsemän kilometrin melonnan jälkeen Kurjenharjun kodalla. Siellä ei ollut polttopuita, joten tauko jäi lähinnä juomatauoksi ja jaloitteluksi. Seuraava rantautuminen tehtiin 12 km kohdalla Lylykoskella. Lylykosken laavulla oli polttopuita ja saatiin keitettyä pannukahvit ja paistettua makkarat. Lylykoski oli ainut meidän reitille osunut koski, jossa oli jopa hieman kuohuja. Lylykosken vedenvirtaama on noin 50 m3 sekunnissa. Koskeen on tehty pohjapato, mutta veneitä varten on 15 metrin mittainen uittoränni, jossa kosken laskeminen onnistui kokemattomaltakin. Loppumatkasta oli vielä Koverokoski, jossa korkeusero on niin vähäinen, että veden virtaus näkyi lähinnä pyörteinä. Aivan reitin lopussa oli vielä säyseämpi Kangaskoski, jonka jälkeen saavuimmekin päätepisteeseen eli omalle vuokramökillemme Paloniemeen. Melontaan kului taukoineen 6,5 tuntia. Keskimääräinen etenemisnopeus Stravan mukaan oli 4,1 km/h.
