Kolmas Pohjois-Karjala -reissun kohde oli Koivusuon luonnonpuiston Pirhunkierto (19 km) 5.7.2023. Luonnonpuistot ovat tieteelliseen tutkimukseen rauhoitettuja valtion suojelunarvioisia metsiä. Suomessa on 19 luonnonpuistoa. Kalastus, metsästys ja kaikenlainen kasvien tai maa-aineksen kerääminen on kielletty. Vain paikalliset saavat marjastaa ja sienestää luonnonpuiston alueella. Koivusuon luonnonpuistossa on retkeilijöiden käyttöön merkitty polku, mutta merkityltä reitiltä ei saa poiketa. Koivusuon luonnonpuisto on samalla osa Koitajoen alueen Natura 2000 -suojelualuetta. Puisto on perustettu 1982.
Koivusuo on yksi Suomen suurimmista keidassuoalueista. Suolla on myös aapasuon ja nevan piirteitä. Osa Koivusuosta on kuitenkin turvetuotannossa. Koivusuota ympäröivät pienet metsät ovat lähes luonnontilaisia lahopuustoisia metsiä. Vanhan kuusimetsän lisäksi alueella on lehtoja ja metsäluhtia. Alueen läpi virtaa Koitajoki ja lukuisia pieniä puroja. Suojelualueen linnusto on monipuolinen ja siellä tiedetään pesivän myös uhanalaisia lajeja.
Ennen Pirhunkiertoa kävimme Virmajärven rannalla Suomen ja manner-EU:n itäisimmässä pisteessä. Pirhunkierto alkaa Polvikoskelta. Aluksi ylitetään Koivusuon itäosan Pirhunsuo pitkospuita pitkin ja noustaan matalalle Pirhunvaaralle. Pirhussa on Pirhonvaaran metsänvartijan tila, jonka vanhin rakennus on 1850-luvulta. Tila on toiminut levähdyspaikkana Venäjälle matkaaville. Tilalla on harrastettu myös laitonta viinan myyntiä, mistä muistona on pihapiiristä itään etenevä Pirtupolku. Pirhunkierron itäinen osuus mutkittelee Koitajoen vartta. Ylitimme Koitajoen kahteen kertaan vetolautalla. Noin puolessa välissä Pirhunkiertoa on mainio Koidanvaaran laavu ja tulipaikka. Tässä pidimme varsinaisen evästauon.
Loppumatka olikin sitten enenmmän ja vähemmän sateista. Ohitimme Koitajoen rannalla olevan Verkkoputaan autiotuvan varsin lyhyellä pysähdyksellä. Autiotupa on Hackman & Co:n entinen saunarakennus, jonka huollosta vastaa nykyisin Metsähallitus. Seuraava steppi oli Asumajoen laavu. Laavulla kuivatteli varusteita meidän näkemät ainoat muut retkeilijät. Tämän jälkeen myös maasto muuttui paikoitellen varsin kosteaksi. Vanhalla metsätien pohjalla oli vettä polveen asti. Vaelluskenkäni hörppäsivät reilusti vettä ja niiden kuivatteleminen kestikin sitten neljä päivää!
Osa Pirhunkiertoa on yhtenevä Tapion taipaleen (20 km) kanssa. Tapion taival lähtee Lakonkankaalta läheltä kohtaa, jossa Koitajoki laskee Venäjän puolelle. Reitti kulkee Tapionsuon yli Koitajokea seuraillen aina Koivusuon pohjoisosaan asti Hoikan tielle. Mielenkiintoista maastoa, mutta harmi kun on janareitti.
