Lintuhavainnot
Lintujen tunnistaminen on joskus tosi vaikeaa. Kiikaroidessa tai kuunnellessa alkaa helposti epäilemään itseään ja omien aistielimien luotettavuutta. Ja kun ne linnut eivät yleensä kauaa pysy paikoillaan! Käytän apuna siis kiikareita tai pientä kaukoputkea. Kameraa minulla ei ole. Vain OnePlus 7Pro. Kotona on tietysti lintukirja ja Luontoportti.com -sivusto.
Joskus äänitän linnun laulua matkapuhelimen BirdNET-sovellukseen. Tunnistamisessa pyrin olemaan perusteellinen ja rehellinen, mutta olen vapauttanut itseni kaikesta vastuusta virhetulkintojen suhteen!
Kokoan lintuhavainnot erilliseen taulukkoon.
Vuosi 2022
Vesilintuja Porkkalassa
Kyllä kerran vuodessa kannattaa käydä meren rannalla, saa ihan uusia lintuhavaintoja. Heinäkuussa kävimme Porkkalanniemessä ja näin siellä kyhmyjoutsenia, merilokkeja, haahkoja, merimetsoja ja merihanhia. Aikaisemmin kesällä olimme Haminassa, ja siellä näin elämäni ensimmäisen kerran tyllin. Suloinen pikku tiipertäjä!
Vuoden huiput
Olin tavanomaisella kävelylenkillä Pumppuhuoneentien reitillä 4.3. iltapäivällä. Lopuksi kävelin taikametsäksi nimeämäni metsän läpi. Ihmettelin, kun varikset (n. 5-7) pitivät kovaa meteliä ja suorastaan syöksyivät alas metsään. Sitten tajusin, että ne ajoivat takaa pöllöä. Pöllö lensi välillä vain noin metrin korkeudella ja koko seurue kiersi minun ympäri 10-20 metrin etäisyydeltä. Pöllö istahti hieman tiheämmän kuusen oksalle ja sain kiikaroida sitä hetken ihan rauhassa. Se oli viirupöllö. Varikset syöksähtelivät sen kimppuun, ja lopulta takaa-ajolento jatkui pois metsästä. Aika järisyttävä kokemus!
Kesän 2022 huippuhavainto oli merikotka Kirvessaaressa Saimaalla. Olimme päivällä uimassa, ja kotka päätti tulla tarkistamaan, ketä rannalla polskuttelee. Sitten se palasi kallion korkeimmalle kohdalle männyn latvaan istuskelemaan, ja saimme kiikaroida sitä ihan rauhassa. Lopuksi kotka lensi aivan järvenpinnan yläpuolella kohti seuraavaa saarta. Aallokko oli melko kova, joten näky oli kyllä mahtava!
Vuosi 2021
Vesilintuja länsirannikolla
Maisemanvaihdos Suomen länsirannikolle oli piristävä retki, sillä uusien lajien tunnistaminen oli jämähtänyt reiluun 70 lajiin. Matkan aikana sain muutamassa päivässä 6 uutta havaintoa. Toki osa tunnistuksista jäi hieman epävarmoiksi, koska näin kyseiset linnut ensimmäistä kertaa elämässäni. Kiikarit olivat tietystikin mukana, mutta käytännössä kaikki havainnot olivat spontaaneja näköhavaintoja. Matkan elikset: mustavaris, tuulihaukka, ruskosuohaukka, pilkkasiipi, tukkakoskelo ja mustatiira.
Kesän kohokohta
Kesän 2021 kohokohta kohtaaminen sääskipariskunnan kanssa. Parasta oli tilanteen sattumanvaraisuus eli havainto oli tosi sponde. Olin menossa mustikkaan Verijärven rannalla olevaan niemeen, jossa vietin viikko sitten ”Yksi yö yksin ulkona” -yön. Kävelin vahingossa väärään niemeen, enkä huomannut eroa kuin vasta nimen päässä etsiessäni leiripaikkaani. Samalla kuulin ja näin kaksi sääskeä kiertelevän ilmassa ympyrää kiikittäen. Lähellä niemen kärkeä oli pari pientä saarta ja oletan että pariskunnalla oli siellä poikasia.
Koskikaraa bongaamassa
30.12. menin kävelemän Urpolan luontopolkua ja luontokeskuksen kohdalla sain seurata kiikareilla ja ilman kiikareita koskikaran ruokailua. Hauskan näköinen lintu, kun niiailee jään reunalla ja sukeltelee välillä veteen. Vasta lähietäisyydeltä huomaa, että linnun pää onkin itse asiassa ruskea, eikä musta. Olin kuulevinani myös koskikaran laulua, joten olisiko Urpolanjoessa useampikin koskikara. Tosin koskikaran reviiri on lintukirjan mukaan 200 – 300 m, joten tuskin sinne montaa mahtuu. Koskikaralla oli seuranaan mustarastaita, jotka etsivät tärkeän näköisinä rantavedestä jotain syömistä. Koskikara jäänee tämän vuoden viimeiseksi lintuhavainnoksi.
Yhteenveto
Kirjanpitoni mukaan varmoja havaintoja kertyi 89 lajia (23.3.-31.12.2021). Hieman epävarmat tunnistukset mukaan lukien lajeja on yht. 103. Vaikeimpia tunnistettavia olivat haukat. Satoisimmat linturetket olivat vappuna Nopolanniemessä, juhannuksena Teiskossa ja heinäkuussa länsirannikolla. Parhaimpia haviksia olivat harmaahaikara, heinätavi, sääksi, pikkutikka, koskikara ja puukiipijä. Retki Lappiin olisi varmasti lisännyt lajeja listaan. Eniten jäi harmittamaan, että havaitsematta tai tunnistamatta jäivät satakieli, leppälintu, kottarainen ja moni pöllö. Tosin paras pöllöretkiaika on helmikuussa, ja minä aloitin havainnoinnin vasta maaliskuun lopussa… Joten komppaus jatkuu ensi vuonna!
