Rokuan kansallispuisto on perustettu vuonna 1956 ja sen pinta-ala on 18 km2. Puisto on pieni ja lisäksi muodoltaan rikkonainen. Puiston erityispiirteinä ovat kuivat hiekkaharjut ja mäntykankaat. Paikoitellen harjujen rinteitä peittää laajat poronjäkälämatot, mikä tekee maastosta hopeisen näköisen, varsinkin pilvisessä säässä. Puiston korkein kohta on Pookivaara, joka kohoaa 194 metriä merenpinnasta, mutta vain 50 metriä ympäristöstään.
Rokualla on noin 35 km retkeilyreittejä ja muutama merkitty maastopyöräilyreitti. Maastopyöräilyä on rajoitettu herkästi kuluvan maaston takia. Me ajoimme pikaisen 15 km reitin, joka kulki vain osittain puiston alueella. Reitin varrelle osui muutama pieni järvi. Hienoin kohta oli ehkä Martinkankaat, mikä ei ollut edes puiston alueella. Kumpuilevaa mäntykangasta oli myös kiva ajaa pyörällä. Ajoura oli ajoittain tosi hiekkainen, mikä hidasti pyöräilyvauhtia jonkin verran. Kaiken kaikkiaan puisto oli pieni pettymys, tosin en sen eteläosia (Pookivaaraa ja Rokuajärveä) nähnyt ollenkaan. Mutta tarkoitus olikin vain hieman verytellä jalkoja puistossa ennen saapumista Saarselälle!
