Irja Hannosen luontopolku (n. 4 km) on Karkauksen kylällä Suomenniemellä Etelä-Savon eteläisimmässä pitäjässä (aik. Etelä-Karjalan maakuntaa). Kylän läpi kulkeva Karkauksentie on nimetty v. 2005 Etelä-Karjalan maakunnan kauneimmaksi maitotieksi. Tien varrella on mm. 200 vuotta vanha Ripatin mylly. Irja Hannosen luontopolku on saanut nimensä paikallisen tilanomistajan Irjan mukaan, joka testamenttasi tilansa ja lähes 1,5 milj. euron omaisuutensa Suomenniemelle ja toivoi, että luonnontilaisena säilynyt metsä suojellaan ja sinne perustetaan luontopolku. Luontopolku kulkee Kuolimojärven rannan lähistöllä Kuituranniemessä. Kuolimojärvi on karu ja kirkasvetinen järvi, joka laskee Parta- ja Kärnänkoskien kautta Saimaaseen. Kuolimoa pidetään yhtenä Suomen puhtaimmista järvistä. Se on Natura 2000 -kohde ja erityissuojeltu vesistö.
Luontopolku on merkitty hyvin, vaikka itse polku on paikoitellen kovin hento. Retki alkoi pienin kiljahduksin, sillä polulla köllötteli sutjakka vihertäväkylkinen kyy. Loput 3,9 km tulikin sitten tömisteltyä vähän reippaammin. Reitti oli vaihtelevaa: heinittyneitä vanhoja pieniä peltoplänttejä, kallioita, haapa- ja kuusimetsää, rantakivikkoa ja suomaastoa. Pidin erityisesti kukkaniityistä ja lehtomaisista metsistä. Kuituran laavulla oli remonttimiehet paikalla: kivikkoisen rantapolun pitkospuut oli juuri uusittu. Pitkospuista ei oltu todellakaan säästelty. Kissalammen suolla pitkospuiden uusiminen oli vielä kesken.
Tällä kertaa tuli ihailtua enemmän maantasan kukkivia kuin latvuston livertelijöitä.
Tikan tila 
Niittypolku
Tämä oli ehkäpä paras aika kävellä Irja Hannosen luontopolkua. Polun varrella kukkivat koiranputket, niittyleinikit, kurjenpolvet, puna-ailakit, ojakellukat, hiirenvirnat, kielot, metsätähdet, oravanmarjat, ahomansikat, metsäorvokit ja mitähän muuta! Hämyisemmästä metsästä löytyi kukkivia pikkutalvikkeja ja valkolehdokkeja. Kissalammen suolla tupasvilla ja suopursu jo lopetteli kukintaansa, mutta yksittäiset lakat olivat vasta avanneet kukkansa. Tällä kertaa tuli siis ihailtua enemmän maantasan kukkivia kuin latvuston livertelijöitä. Kiikarit taisivat pysyä melkein koko matkan ajan repussa. Kissalammen rannalta nousi yksittäinen vesilintu, joka jäi ihan kuin kiusaksi kaartelemaan ja ilkkumaan lammen ylle: ”Et tunne minua, et tunne minua!” Enkä tuntenut. Olisikohan se taas ollut se kaakkuri, jota jo kolmannen kerran epäilen ja toivon nähneeni!
Lakka 
Tupasvilla 
Valkolehdokki 
Kurjenpolvi kahdessä värissä
Kauriansalmen näkötorni
Kotimatkalla kieppasimme Suomenniemen korkeimmalle kalliolle vuonna 2010 rakennetun Kauriansalmen näkötornin kautta. Painalluksenmäki on 137 m merenpinnasta ja näkötornin korkeus on 14 m. Painalluksenmäki on mannerjäätikön hiomaa graniittikalliota. Se on Saimaa Geopark geo-kohde. Tänään oli aika kova tuuli, joten tornissa olo oli huojuva. Tornin juurella on laavu ja tulisija. Siinä söimme loput eväät ennen kotimatkalle lähtöä.
Lähteet
Savitaipale 2021. Kuolimo. Luettavissa: https://www.visitsavitaipale.fi/nae-koe/kuolimo/
Suomen Luonnonsuojeluliitto, Suur-Savo. Retkikohteita. Luettavissa: https://www.sll.fi/suur-savo/paikallisluonto/retkikohteita/
Suomenniemi. Irja Hannosen luontopolku. Luettavissa: https://suomenniemi.fi/matkailu/retkeilyreitit/irja-hannosen-luontopolku/
Saimaa geopark. Mikkeli – Kauriansalmen näkötorni. Luettavissa: https://www.saimaageopark.fi/kohteet/mikkeli-kauriansalmen-nakotorni/
YLE 2012. Maitotiekin voi olla osa rakennusperintöämme. Luettavissa: https://yle.fi/uutiset/3-5420641
