Punkaharjulla Kulennoisjärven itäpuolella kulkee kapea, muutaman kilometrin mittainen harju, joka on osa toiselta Salpausselältä alkavaa harjumuodostumaa. Harjumuodostuma suuntaa Punkaharjulta Kulennoisiin ja edelleen Rantasalmen kautta aina Joroisille ja Jäppilään saakka. Kulennoisharjulla menee merkitty Pyhät polut -retkeilyreitti, joka alkaa Imatralta ja päättyy Enonkoskelle. Reittiä käyttää myös maastopyöräilijät. Me kävelimme kirpsakassa pakkasessa (-16 astetta) noin 6 kilometrin mittaisen reitin Hiekkalahdesta pohjoiseen päin ja käännyimme takaisin Koiralammen jälkeen. Koiralammen ranta oli suomaastoa, jossa polku paikoitellen hävisi lumen alle. Matkaa kertyi noin 6 km.
Harju oli kumpuileva, joten jyrkkiä nousuja ja laskuja oli jatkuvasti. Puusto harjulla oli sekametsää, ja yllättävää oli se, että harjulla kasvoi paljon lehtipuita, kuten haapaa ja raitaa. Mutta harjuhan ei siis ole kalliota, vaan hiekkaa / soraa ja hiekkamoreenia, jossa puilla lienee hyvät kasvuolosuhteet. Rinteiden vanhat kuuset ja harjun päällä kasvavat katajat olivat korkeita. Vain osa harjualueesta on merkitty luonnonsuojelualueeksi. Aivan lähellä harjualuetta on harmillisesti soranmurskausasema ja betonitehdas. Tiettävästi soramontulla on ollut törmäpääskyjen pesiä.
Tällä kertaa lintuhavainnot jäivät kovin vähäisiksi. Lumessa oli tuoreita metson jälkiä ja kloksuttava ääni kuului ihan läheltä, mutta näköhavaintoa mehtosta ei saatu.
