Syyslomaviikolla oli tarkoitus kiertää Koloveden kansallispuistossa Nahkiaissalon luontopolku ja pari muuta merkittyä reittiä Enonkoskella. Mutta flunssa (covid) tuli ja sotki suunnitelmat. Viimeisenä lomapäivänä oli jo johonkin päästävä, joten suuntasimme kohti Juvaa ja Pattoin luotopolkua.
Pattoin luontopolku on varmaan lyhin luontopolku, minkä olen koskaan kiertänyt. Pituutta polulla on suuntaansa 900 m, mutta kun reittiin yhdisti paluumatkan tien kautta, niin mittaa kertyi 2,5 km ja se oli ihan riittävä reissu pakkaskelissä yskien.
Pattoin luontopolku lähtee Pattoin perinnetalolta (v. 1873) lammaslaitumien läpi kohti vanhaa kuusimetsää, jossa on aikanaan mennyt Pattoin talvitie. Polku päättyy Jukajärven rantaan, jossa on laavu ja nuotiopaikka. Pattoin tila on ollut vuodesta 2004 lähtien Juvan kunnan omistuksessa ja toimii kesäisin museona. Tilalla ei ole edelleenkään sähköä eikä vesi- ja viemäröintijärjestelmiä. Päärakennuksen lisäksi tilalla on iso saunarakennus, aittoja, talli, navetta, liiteri, paja, puimalato ja maakellari. Tilan metsät on luonnonsuojelualuetta ja tila on myös Saimaa Geoparkin luonto- ja kulttuurikohde.
Koska syksy oli jo pitkällä, luontopolun kasvillisuudesta ei erikoisuuksia löytynyt. Pihapiirin ympäristössä oli vanhaa sammalpohjaista kuusimetsää, kilpikaarnaisia mäntyjä ja valtavia lehtikuusia. Laitumien liepeillä kasvoi monihaaraisia pihlajia ja suuria haapoja. Tilan niittyjä laiduntaa kesäisin juvalaisen Kiiskilän tilan kainuunharmaslampaat. Nyt metsässä vilahteli lähinnä tiaisia, hippiäisiä ja käpytikkoja.
Paluumatkalla poikkesimme vielä katsomaan Juvan kirkkokiviä Ruokojärven rannassa. Kartassa aluetta ei ole merkitty luonnonsuojelualueeksi, mutta Juvan nettisivuilla mainitaan, että kivet ovat luonnonsuojelulain mukaisesti suojeltuja luonnonmuistomerkkejä.
