2.10. oli oikein hyvä pilvinen lauantaipäivä lähteä patikoimaan Patvinsuon kansallispuistoon Pohjois-Karjalaan. Suunnittelin aluksi kohteeksi Suomunjärven ympäri kiertävää Suomunkierto-reittiä (16 km), mutta sitten totesimme, että Patvinsuon kansallisuistoon mentäessä on kyllä nähtävä itse Patvinsuo. Patvinkierto (25 km) olisi ollut päiväretkeksi liian pitkä. Siispä yhdistelimme nimettömiksi jätetyistä poluista sopivan reitin. Lähdimme Kurkilahden parkkipaikalta Suomunjärven rantaa pitkin kohti länttä, sitten käännyimme Pienelle Surkanvaaraalle johtavalle Patvinpolulle. Etenimme kohti Olkkosensaarta ja pistäydyimme vielä Teretin lintutornissa. Reitille kertyi pituutta 17,5 km.
Patvinpolku 
Naavaiset kuuset 
Hiiltynyt kanto 
Evästauko 
Patvinsuon pitkospuut 
Keidassuota
Patvinpolku kulki aluksi perinteisen suomalaisen mäntymetsän läpi. Suon viereiset kuuset olivat paikoitellen varsin kattavasti naavan peitossa. Vai olikohan se sitä luppoa, joka kovasti naavaa muistuttaa? Metsässä oli paljon kelottuneita puita tai puiden kantoja, jotka olivat juuresta sisältä hiiltyneitä. Metsähallitus on ennallistanut metsää polttamalla vuonna 1995. Hieman outoa oli, että ihan Patvinsuon vieressä on puolustusvoimien harjoitusalue Hiienvaara, josta kuului ampumaharjoitusten ääniä koko ajan.
Usvaiset pilvet loivat mystisen tunnelman
Ensimmäinen ja ainoa evästauko pidettiin Nälvänjoen läheisellä nuotiopaikalla. Nälvänjoki oli kovin kuiva, vesi tuskin virtasi. Eväänä oli savustettua lohta ja leipäjuustoa. Ne maistuivat mainioilta lämmitettyinä! Itse Patvinsuo oli todella hämmentävä paikka. Lähes silmänkantamattomiin jatkuva suo ja kilometrien päähän johtavat pitkospuut ihastuttivat, mutta toisaalta myös ahdistivat. Suo oli paikoitellen todella kostea ja pieniä suolampia oli tiuhassa. Muuta reittivaihtoehtoa ei todellakaan olisi ollut kuin pitkospuut. Onneksi ei tullut karhua vastaan. Suon ruska-ajan värejä himmesi varsin pilvinen sää, mutta matalalla roikkuvat usvaiset pilvet loivat hieman mystisen tunnelman.
Teretin lintutornista oli hyvät näkymät ja pitkälle. Suo on todella suuri: pinta-ala on 12 727 ha. Patvinsuon kansallispuiston alueella on Surkansuo, Raanisuo, Kissansuo, Kareisensuo ja Tohlinsuo, jotka ovat aapa- ja keidassoita. Suolla olevia pieniä metsäalueita on nimetty saariksi ja niemiksi, ihan kuin Järvi-Suomessa konsonaan. Patvinsuon kansallispuisto on suoluonnon suojelualue (Natura 2000 -alue), jossa on runsas linnusto. Alueen vakituisia pesijöitä ovat mm. kaakkuri, kuikka, kalasääski ja ampuhaukka. Me emme nähneet kuin talitintin, metsäkirvisen ja pienen hanhiparven, olisikohan olleet metsähanhia tai tundrahanhia muuttomatkalla. Kuulimme myös korpin ja närhen ääniä 🙂
Hieman haikeana katselin niitä harvoja poluilla vastaantulleita patikoijia, joilla näytti olevan yöpymisvermeet mukana. Olisihan sinne voinut yöksikin jonnekin jäädä! Olisi ihana päästä patikoimaan Karjalan kierrosta, vaikkapa Patvinsuolta Tiilikkajärvelle. Jos siis olisi 15 vuotta nuorempi ja kymmenen kertaa vahvempi!
