Olen haaveillut metsässä yksin nukkumisesta. Tai tuskin minä siellä yksin olisin, mutta ilman toista ihmistä. Olen ostanut jo kaksi vuotta sitten riippumaton. Viime kesänä arvelin etten voi mennä metsään yöksi, koska ei ole hyttysverkkoa – eihän itikoiden kanssa voi nukkua. Tänä keväänä tormistauduin ja tilasin VARUSTE.NETistä Bushmen hyttysverkon riippumatolle.
Seuraavaksi täytyy keksiä minne ja milloin menisi retkeilemään. Tärkein kriteeri paikalle on, ettei sinne vahingossakaan eksy muita ihmisiä. Kaikista pelottavin ajatus on, että juuri ennen uneen vaipumista kuulisi ihmisen askelien ääniä. Ihmiset on pelottavia silloin kun ei oleta ihmisiä kohtaavan!
Harjoitusleiri
Olimme heinäkuussa kaksi yötä ystävien mökillä Suur-Saimaan saaressa. Tämä oli oivallinen tilaisuus testata riippumattoleirin perustamista ja riippumatossa nukkumista. Oli vaikea arvioida sopiva yöpymispaikka, koska minulla ei ollut jatkonaruja riippumattoon ja turhan iso tarppi (4,4 m x 4,4 m) edellytti melko avaran aukon puustossa. Nukkuminen sujui ongelmitta ja selkäkin kesti hyvin. Ainoa asia, mitä en tullut ajatelleeksi, oli riippumaton keinuminen aina asennonvaihdon jälkeen. Pientä pahoinvointia sieti kuitenkin hyvin raikkaassa ilmassa. Yöt olivat lämpimiä, eikä makuupussin sisään tarvinnut mennä ollenkaan. Valoisuuskaan ei haitannut, hyttysverkko ja tarppi hämärtivät riittävästi. Päivällä nousi Saimaan selältä melko rankka sateinen myrksy, mikä oli hyvä testi leirin kestokyvylle. Jatkossa täytyy opetella oikeaoppiset solmut ja ostaa jatkonarut riippumatolle.
Varusteet:
- Tickettothemoon single hammock 320 x 155 cm, paino 200 g
- Hihnat puiden ympäri
- Bushmen hammock mosquito net, paino 300 g
- Woodlander tarp 4,4 x 4,4 m, paino 1,75 kg
- Makuupussi (lainattu)
Retkisuunnitelma
”Yksi yö yksin ulkona” -retkisuunnitelma alkaa olla valmis. Saan autokyydin perjantai-iltana lähelle retkikohdetta: kävelymatkaa ei tule kuin noin kilometri. Ja hyvä niin, sillä aion ottaa repuksi reppujakkaran, joka painaa tyhjänä 2,9 kg. Mukaan lähtee edellä luetellut yöpymistarvikkeet + viltti, marjaämpäri, kiikari, virveli ja eväät. Koska retkeilen jokamiehenoikeuksien puitteissa, tulentekomahdollisuuksia ei ole. Siispä kylmillä eväillä mennään. Kalastonhoitomaksu on maksettu, jospa kalaonni suosisi! Vielä täytyy käydä ostamassa lisää narua, jotta saan riippumaton sujuvammin kiinnitettyä. Ja opetella jokin näppärä solmu 🙂 Luvassa on puolipilvistä, 18 astetta (ennustettu kylmää yötä) ja maltillista tuulta luoteesta. Tarkoitus on illalla kiikaroida lintuja ja etsiä marjoja. Aamulla ehdin kokeilla kalaonnea leirin purkamisen jälkeen ennen kuin kotiinnoutokyyti saapuu.
Solmut
Opettelin leiripaikan perustamista varten neljä erilaista solmua. (Harjoitusleirillä vedin kaikki umpisolmuun ja avaaminen oli aika hidasta.) Ehkäpä tärkein solmu on kuormansidontasolmu, jolla saa tarpin ylänarun kiristettyä puiden väliin taljan tavoin.
- Paalusolmu eli powline (lenkit riippumaton jatkokiinnitysnarujen päihin)
- Ulkosorkka eli two half-hitches (perussolmu riippumaton jatkonarujen kiinnitys puunhalaajiin)
- Siperiankytky eli Siberian hitch (tarpin ylänarun 1. pään kiinnitys puuhun)
- Kuormansidontasolmu eli truckers hitch (tarpin ylänarun 2. pään kiinnitys ja kiristys puuhun)
1. Paalusolmu 
2. Ulkosorkka 
3. Siperiankytky 
4. Kuormansidontasolmu
Yö Verijärven rannalla 23.-24.7.
Aloitin ”Yksi yö yksin ulkona” -retkeen valmistautumisen repun pakkaamisella jo edellisenä päivänä. Retkirepustani tuli yllättävän painava: vaaka näytti 12 kg. Appiukon vanha Retki®-tuolireppu itsessään painaa jo 2,9 kg. Yöpymistarvikkeet painoivat yhteensä n. 5 kg, ja juomiset termari mukaan luettuna 2,3 kg. Lisäksi vielä pienet eväät, vaatteita, kiikarit ja kalastustarvikkeita. Kahden kilometrin kävely vaikeakulkuisessa maastossa oli ihan riittävä matka: nilkat, polvet, alaselkä ja hartiat muistuttivat olemassaolostaan joka askeleella.
Leiripaikka oli valittu sillä perusteella, että lähettyvillä ei ole taloja tai mökkejä, eikä karttaan merkittyjä polkuja tai teitä. Ajattelin myös, että vaikeakulkuisen kallioisen niemen päähän ei todennäköisesti kukaan edes eksy. Halusin myös lähelle rantaa. Yllätyksekseni niemessä oli paljon isohkoa mustikkaa, ja minullapa oli pikku-ämpärin mukana. Enpä ole ennen pominut mustikkaa klo 22.30!
Leirin pystyttäminen sujui paremmin kuin harjoitusleirillä. Nyt oli solmut hallussa ja sain tarpin asettumaan hyvin huolimatta pohjoistuulesta, joka puhalsi järveltä jopa 7 m/s. Lämpötila laski yöllä alle viiden asteen, mutta tuuli onneksi tyyntyi. Olin ottanut riippumattoon fleecehuovan selän alle estämään kylmän hohkaa. Olisi ehkä kannattanut tutustua etukäteen makuupussin toimintoihin: yöllä viluissani etsin hartialukon ja hengitysaukon kiristysnaruja, jotka olivat jääneet selän alle. Makuupussin vetoketju kuuluukin olla sivulla, eikä keskellä edessä, kuten olin luullut.
Garminin älykellon mukaan nukuin 8 h 9 min kuudella heräämisellä. Oma arvioni on, että nukuin noin 5 tuntia muutamassa pätkässä. Kuuntelin yöllä YleAreenan luontoiltaa, se on hyvä unilääke 😊 Aurinko nousi noin puoli viisi ja kuikat aloittivat huutelun. Sain kuitenkin nukuttua peräti kahdeksaan asti.
Aamulla purin leirin rauhassa ja söin aamupalan. Kello oli jo yli yhdeksän ennen kuin ehdin virvelöimään. No, enhän minä mitään kalaa saanut – yllätys! Paluumatkalla kuuntelin ja katselin talitiaisten, hömötiaisten ja töyhtötiaisten tirskuntaa. Luulen, että kuulin myös tilhin sirinää. Metsäjänis loikki ihan vierestä pakoon.
Seuraavan kerran kun yövyn metsässä, en ota mukaan tuolireppua, enkä virveliä. Sen sijaan otan mukaan makuualustan hammockiin ja jotain verenkiertoa vilkastuttavaa juotavaa.
