Pihlajaniemi on Saimaan Pihlajaveteen työntyvä niemi ja asuinalue juuri ennen Savonlinnaa (Mikkelistä päin tultaessa). Niemen keskelle jää Suurijärvi, jonka ympärillä on Pihlajaniemen ulkoilureitit. Reitistöä ylläpitää Olavin retkeilijät. Tarjolla on patikointi- ja MTB-reittejä sekä hiihtolatuja. Reitistöllä on kolme laavua: Kollaan laavu, Kuikankolon ja Mustalammen laavu. Parkkipaikan luona on Olavin retkeilijöiden tukikohta Tervastupa, Tervaskota, nuotiopaikka ja venelaituri.
Olin suunnitellut päivän reitiksi yhdistelmän Laavujen kierroksesta (11 km) ja Suurijärven kierroksesta (7 km). Jätimme auton Tervastuvan parkkipaikalle. Kiersimme ensin Suurijärven latu-uran mukaisesti länsipuolelta. Pitkäsuon yli pääsi pitkospuita pitkin. Tosin suo oli niin kuiva, että kengät eivät olisi kastuneet ilman pitkospuitakaan. Ensimmäisen evästauon pidimme Suurijärven rannalla Kollaan laavulla. Lounaaksi oli perunasalaattia, tonnikalaa ja feta-juustoa. Metsäpalovaroituksen takia olin jättänyt retkikeittimen kotiin ja söimme vain kylmiä eväitä.
Kollaan laavulta nousimme Suurenjärvenmäelle Kuikankolon laavulle. Kuikankolo oli hauska paikka: siellä oli kaksi vierekkäistä laavua kallioiden välisessä solassa. Talvella varmasti mahtava tulistelupaikka. Kuikanlammen jälkeen oli upea kosteikko, jonka keskellä virtasi hiljakseen luonnonpuro Hautalammesta. Hätääntynyt metsävikloemo varoitteli kulkijoista, muuten oli kyllä varsin hiljaista. Kosteikon jälkeen nousimme Iso-Soininmäelle, joka on 156 metriä korkea kallio (merenpinnasta mitattuna). Se kuuluu WWF:n perintömetsä-alueisiin. Soininmäen yli kulkee myös Savonlinnan kaupungin ylläpitämä Soininmäen luontopolku. Seuraavaksi laskeuduimme kohti Mustalammen laavua. Loppumatka oli varsin uuden ja hentoisen oloista polkua, josta tulikin harhauduttua liian aikaisin metsätielle.
Stravan mukaan matkaa kertyi 14 kilometriä ja nousua yhteensä noin 300 metriä. Aikaa kului 5,5 tuntia. Reitti kulki kokonaisuudessaan vaihtelevassa maastossa. Metsätyyppinä oli enemmän tai vähemmän hoidettua sekametsää, lukuun ottamatta Kuikankorpea ja Soininmäen suojeltua metsää. Luulen, että kosteikkoja olisi ollut enemmänkin, mutta vähäisten sateiden takia luonto oli tosi kuivaa. Reitti oli merkitty hyvin, tosin kaikkia opasteita emme ymmärtäneet. Esim. näimme kaksi kertaa opasviitan kivilouhimolle, mutta mitään havaintoa tai tietoa louhimosta emme kartasta löytäneet. Se siis jäi näkemättä. Mitään muita varsinaisia nähtävyyksiä ei reitin varrella ollut. Polut olivat helppokulkuisia, vaikkakin tosi kapeita. Helppokulkuisuus oli hyvä asia, sillä oikea polvi oikutteli ja jouduin turvautumaan polvitukeen. Yhden kerran astuin turhan huolettomasti monttuun, ja polvi pääsi hieman nuljahtamaan. Alamäet piti tulla aika varovasti.
