Kotkanpolku on noin 7 km pitkä luontopolku Kotkatharjun ulkoilualueen yhteydessä Joroisissa. Kotkatharjun ulkoilualueella on frisbeegolf-rata, hiihtolatuja, hyppyrimäkiä ja merkittyjä pyöräilyreittejä. Lähellä on myös ampumarata ja golfkenttä. Lähellä olevat palvelut eivät haittaa, sillä Kotkanpolku sukeltaa metsän rauhaan hiekkaharjujen joukkoon ja kulkee enimmäkseen luonnonsuojelualueilla. Aikaisemmin Kotkanpolku oli myös maastopyöräilyreitti, mutta nykyisin siellä on pyöräily kielletty. Reitti on edelleen polkujuoksijoiden suosiossa.
Kotkanpolku kiertää Kotkatjärven. Kotkatjärvi on sokkeloinen, ja osa rannoista on matalia muodostaen metsään ulottuvia kosteikkoja. Itse Kotkatharju on Natura 2000 -suojelukohde, mutta alueella on myös yksityisiä luonnonsuojelualueita. Kotkatharju on noin 6 km pitkä ka kilomterin levyinen harjumuodostuma. Harjumuodostuman keskellä on 40 m korkea harjanne, jonka rinteet ovat erittäin jyrkkiä, ja laki on paikoitellen juuri ja juuri kinttupolun levyinen. Harjujen joukossa on suppakuoppia ja kolme suppalampea.
Polku oli hyvin merkitty, eikä karttaa tarvinnut katsoa. Reitin varella ei ollut levähdyspaikkoja. Polku kulki vuoroin harjuja ylös ja vuoroin alas. Metsä oli enimmäkseen hiekkaharjulle tyypillistä mäntymetsää, mutta matkan varrella oli yllättäen myös vanhoja koivikkoja ja synkkiä kuusikkoja. Yksi pieni suokin oli ohitettavana. Paikoitellen puut olivat aivan naavan ja lupon peitossa. Joidenkin lahoamassa olevien lehtipuiden oksilla oli jäkälää. Alueella oli useita todella isoja ja vanhan näköisiä kuusia ja mäntyjä.
Pyöräily kielletty 
Naavaiset kuuset 
Jäkälää puussa 
Juurakkoportaat 
Kosteikko 
Kotkatharju
Minulla oli mukana kiikarit. Heti matkan alussa sain kiikaroida pitkään puissa touhuilevaa närheä. Närhi on kyllä ihan aliarvostettu lintu: höyhenpuku on komea ja äänikin aika mahtava. Metsikössä oli tietysti tinttejä, mutta niitä en jäänyt tällä kertaa seurailemaan. Sen sijaan ihan polun vieressä olevassa männyssä mennä rapisteli puukiipijä. Se oli kyllä tämän retken kohokohta! Tikan ääniä kuului monta kertaa, mutta en saanut näköyhteyttä kuin käpytikkaan. Pikkutikka ja valkoselkätikka ovat siis edelleen hakusessa. Olisi ollut myös mahtavaa nähdä se kotka Kotkanpolulla, mutta korppiin oli tyytyminen :).
