Harjoitusvaellus Haikkaanlahden retkeilyreitillä (22 km)
Idea: Halusin kokeilla pidemmän matkan patikointia eli päivävaellusta. Olen kyllä kävellyt muutaman kerran 18 km mittaisia reittejä, mutta pidän 20 km ylitystä jonkinlaisena rajana ulkona reippailun ja vaelluksen välillä. Jos 20 km ei tunnu pahalta, uskoisin selviytyväni yhden yön vaelluksestakin, ainakin jaksamisen näkökulmasta. Tosin joidenkin mukaan vaellusta on vain villissä luonnossa liikkuminen ilman raivattuja reittejä – kaikki muu on patikkaretkeilyä.
Sijainti: Haikkaanlahden retkeilyreitti alkaa Haikkaanlahden kylältä noin 5 km ennen Taipalsaaren keskustaa. Taipalsaari sijaitsee Kirkkosaareessa, joka on Pien-Saimaan suurin saari Lappeenrannan edustalla. Mikkelistä Haikkaanlahteen on matkaa 97 km.
Reitti: Retkeilyreitin pituus on 22 km. Se on luokiteltu keskivaativaksi. Merkitty lähtö- ja parkkipaikka on Haikkaanlahden entisen koulun nurmikenttä. Kartasta katsottuna näyttää, että reitti kulkee tylsästi vain Haikkaanlahden kylän ympäri ja teiden läheisyydessä. Tunne retkellä oli, että kuljen korvessa ja autioituneella maaseudulla. Retkeilyreitti kulkee aluksi kohti Riutanlaavua Riutanniemelle (6,9 km), josta aukeaa näkymät Pien-Saimaan Riutanselälle. Sen jälkeen kuljetaan Liukkolan maatilojen läpi kohti Kurenkankaalla olevaa Kurenlaavua (16,8 km). Kurenkankaan jälkeen palataan reitin lähtöpisteelle kiertämällä Kurensuo. Aikaa minulla meni taukoineen 6 tuntia, keskimääräinen etenemisvauhti oli 5,5 km/h. Stravan mukaan nousumetrejä kertyi 647 metriä, mitä en kyllä usko.
Reitin varrelle osui hiekkapohjaista ja jäkäläistä kangasmetsää, sammaleisia ja lahopuiden täyttämiä kosteikkoja, kallioista Saimaan rantaa, valoisia koivikoita, varvikkoista rämettä, sekä viljeltyjä kuusi- ja mäntymetsiä. Polkutyyppi vaihteli juurakkoisesta ja kivikkoisesta kinttupolusta pehmeään neulasten peittämään metsäpolkuun. Välillä reitti seurasi heinittyneitä metsäteitä ja käytössä olevia maalaishiekkateitä.
Rinkka ja varusteet
Mokat: Ensimmäiseksi auton parkkeerauksen jälkeen huomasin tehneeni amatöörimokan: en ollut muistanut ladata Garminin ranneketta ja virtaa oli jäljellä vain 10 %. Siispä Strava käyntiin kännykästä reitin tallennusta varten. Pidän aina kännykän varavirtalähdettä mukana, ettei akku pääse loppumaan. Toki minulla oli myös tulostettu kartta mukana. Reitti oli merkitty niin hyvin, ettei karttaa tarvinnut katsoa matkan aikana kuin ihan vaan mielenkiinnosta. Toinen moka oli jättää kiikarit kotiin. Olenkohan ollut koskaan missään ilman kiikareita? Ajattelin kai, että näin pitkällä reitillä ei kannata kuljettaa kiikareita, koska ei ole aikaa pysähdellä koko ajan. No, enpä ole millään reitillä nähnyt ja kuullut niin paljon lintuja kuin täällä.
Rinkka: Pakkasin eväät ja tavarat Haglöfsin 25 litran rinkkaan, joka oli minulla lainassa. Rinkassa oli hyvin tilaa päivävaelluksen varusteille. Rinkan kantaminen on huomattavasti miellyttävämpää kuin tavallisen repun. Paino jakautuu enemmän lantiolle kuin hartioille, ja kantolaitteen säätömahdollisuudet sulauttavat rinkan osaksi selkää ilman, että taakka heiluu tai jympsyttää kävellessä. Tarkoitus on hankkia oma rinkka, jonka koko riittäisi yön tai kahden retkille. Jospa joulupukki vaikka toisi sellaisen…
Juomiset ja eväät: Täytin jo kotona 1 litran termoskannun kuumalla minttukaakaolla. Vettä oli mukana vain 0,33 litraa. Makean kaakaon lipittäminen alkoi vähän tympiä päivän mittaan. Ehkäpä jatkossa laitan termoskannuun vain kuumaa vettä ja otan mukaan erilaisia juomavaihtoehtoja, kuten teetä, kaakaota ja kahvia. Minulla on yleensä ollut evästä mukana ihan liikaa, kuten tänäänkin. Söin kotona ennen lähtöä runsaan aamupalan ja otin lounaaksi Pirkka-kaalikääryleitä 4 kpl, jotka olivat sopivasti jo valmiiksi foliovuoassa lämmittämistä varten, ja jälkkäriksi omenahillopullan. Välipalaksi oli proteiinirahka ja voileipä. Vararavinnoksi otin suklaa- ja myslipatukan. No, kaalikääryleet olivat sen verran tuhtia tavaraa, että välipala oli kyllä ihan turha. Söin sen kyllä, mutta ei olisi kannattanut. Loppumatkaa kävellessä pisti koko ajan mahaan, kun se oli liian täysi. Ehkä olisi kuitenkin parempi vain pienet napostelut tasaisin väliajoin ja raskaampi syöminen sitten vasta retken jälkeen.
Muut varusteet: Otin kotoa mukaan pieniksi halottuja koivuklapeja, koska nuotion sytyttämisen taitoni ovat vain tyydyttävää tasoa. Puukko ja tulitikut tietty myös rinkkaan. Pakkasin levähtämisiä varten pienen istuma-alustan, joka varsinkin näin kosteilla syyskeleillä on ihan verraton kapistus. Olen oppinut myös, että taukotakki on tarpeen: laavuilla ripustin tuulenpitävän ja kosteutta hylkivän Ivalon® retkeilytakin tuulettumaan ja puin päälleni lämpimän fleecen. Jälkimmäisellä lepotauolla tuulettelin myös jalat ja vaihdoin kuivat sukat. Sukat kastuivat jo ensimmäisen patikointikilometrin jälkeen, sillä polut olivat tosi kosteat edellisyön sateen jäljiltä… Jalassa oli Sarvan® varrelliset nastakengät, joissa on vettähylkivä softshell-päällinen. Nastakengät toimivat hyvin lehdistä niljakkailla poluilla. Ne ovat jo niin vanhat, ettei veden hylkiminen taida toimia enää. Uudet vaelluskengät olisivat siis tarpeen ostaa myös. Olin pakannut mahdollisen kastumisen varalta myös kuivan puseron ja käsineet. Sää oli onneksi poutainen ja yllättävän lämmin. Takin alle riitti merinovillainen aluspusero. Mukana oli myös pari laastaria, nenäliinoja ja särkylääkettä. Pitäisi varmaankin koota hieman paremmat ensiaputarvikkeet, mm joustoside, jos vaikka nilkka nyrjähtäisi.
Luontohavainnot
Luonnon monimuotoisuus hämmästytti. Loppusyksyn olematon kasvillisuus antoi tilaa nähdä maaston muodot ja metsän eri tyypit hyvin. Mäntyjen, kuusien ja koivujen lisäksi metsissä kasvoi yllättävän paljon pihlajia, hapaa, raitaa, ja leppää. Matkan varrella oli muutama erikoisuuskin: käärmekuusia ja metsätammia. Tienvierustoilla kukkivat vielä pihasaunio, pietaryrtti, siankärsämö, maitikka ja kurjenkello. Metsälinnut onneksi tulivat pelottomasti lähelle ja tunnistin lajeja ilman kiikareitakin: varis, harakka, korppi, närhi, käpytikka, palokärki, mustarastas, räkättirastas (muitakin rastaista?), pyy, talitiainen, hömötiainen, töyhtötiainen, kuusitiainen ja urpiainen (kuusitiaisesta ja urpiaisesta sain merkinnät 100 lintulajia vuonna 2021 -listaan!).
Reitin ainoa ikävä kohta oli hakkuuaukea, jossa polku ja polkumerkitkin olivat tiessään. Tässä kohdin oli pakko turvautua Retkikartta-sovellukseen. Hakkuuaukealla näin myös ensimmäisen ihmisen, tosin metsäkoneen kyydissä.
