Noronniemen luontopolku löytyy Karttaselaimesta merkittynä reittinä, mutta tietoja luontopolusta ei netistä juurikaan löydy. Virtasalmi-yhdistys ry mainitsee luontopolun esitteessä, jossa kerrotaan Haapajärven rannalla olevasta Ankeleen korsusta ja nuotiopaikasta. Korsu on siis Noronniemen luontopolun varrella. Stravan mukaan luontopolun pituus on 5,5 km.
Luontopolku alkaa Haapajärventien parkkipaikalta, joka on Haapajärveä ja Ankeleenjärveä yhdistävän Välijoen rannalla. Luontopolun alussa noustiin Piilukanvuorelle, jonka laki on noin 30 metriä korkeammalla kuin Ankeleenjärven pinta. Piilukanvuori on harjumuodostuma, jossa on runsaasti suppia. Maisema on hauskan poimuileva, ja ohuen sammal- ja varpukerroksen alla on heti kivikkoista soraa. Polku oli helppokulkuista, joskin kovin mäkistä. Piilukanvuorelta laskeuduttiin suomaastoon lähelle Pieni-Piilukka lampea. Lammen jälkeen polku jatkuu Noronniemen kapealla vajaan kilometrin mittaisella harjumuodostumalla, joka työntyy Haapajärveen. Noronniemen kärjen levähdyspaikka on osa Virtsasalmen ja Haukivuoren välistä Majavareitti–nimistä melontareittiä. Levähdyspaikalla on tulenteko kielletty. Noronniemen kärjestä on löydetty kivikautisia asuinpaikan jälkiä, muun muassa palaneita luunsiruja ja kvartsiesineiden valmistuksesta syntyneitä kvartsin palasia.
Noronniemen kärjestä polkua täytyy palata takaisin ja seuraavana etappina on Ankeleen korsu. Sotaveteraanit rakensivat korsun 1990-luvulla mukaellen Ankeleen kylällä ollut sota-aikaista korsua. Korsussa on pieni kamiina ja laverit, joilla voisi hyvinkin nukkua. Rannassa oleva tulipaikka oli hyvä evästaukopaikka makkaranpaistolle.
Viimeinen kilometri korsulta parkkipaikalle myötäili 1,2 km pitkää Välijokea. Välijoen virtaus näytti kovin hitaalta. Haapajärven ja Ankelejärven korkeusero onkin vain 0,2 metriä. Joenuoman reunoista päätellen vesi oli n 50 cm alempana kuin mitä se joskus on ollut.
Sää oli aurinkoinen ja tuulinen eli syksyisen raikas. Vielä oli ampiaisia, pari itikkaa ja hirvikärpästä lennossa. Keräsimme polun varrelta muutaman kanttarellin, muut sienet olivat jo mätänemässä. Reissun aikana näin valkoposkihanhiparven, käpytikkoja, räkätti- ja mustarastaista sekä tinttejä. Puustosta kuului palokärjen, peukaloisen ja puukiipijän ääniä.
