Leivonmäen kansallispuisto on perustettu v. 2003, joten se on melko uusi puisto. Alueen muodot ovat jääkauden jälkeen muotoutuneita harjuja, suppia sekä soita. Olen käynyt Leivonmäen kansallispuistossa aikaisemmin jo kahdesti. Puiston pohjoisosan Koskikarankierros tuli kierrettyä kesällä 2018 ja keskiosan Harjunkierros ja Mäyränkierros kierrettiin syksyllä 2018.
Nyt oli vuorossa puiston eteläosan Haapasuon alueen Kirveslammen ja Luunpään lenkit. Yhteismitta oli noin 4 km. Olen yleensä noudattanut omaa sääntöäni: jos reitille joutuu ajamaan autolla yli 50 km, reitin pituuden pitää olla kiikareiden kanssa kulkien yli 5 km ja ilman kiikareita mielellään yli 10 km. Tänään siis poikkesin tästä säännöstä. Ja täytyy kyllä myöntää, että tuntui tosi tyhmältä lähteä kansallispuistosta pois vain 4 kilometrin ja 1,5 tunnin kävelyn jälkeen.
jos reitille joutuu autoilemaa yli 50 km, reitin pituuden pitää olla yli 10 km
Reitti kulki yllättävän vähän matkaa itse Haapasuolla, mutta suon viereinen suppamuodostelmainen kangasmetsäkin oli kyllä hauskan näköistä. Haapasuon turpeesta on taisteltu jo 1940-luvulta lähtien. Osa suosta on säästynyt suojelutoimien kautta, mutta koko Haapasuon itäosa on ojitettu tai ollut turvetuotantoalueena, laajimmillaan yli 300 hehtaaria. Osa turvetuotannosta on jo lopetettu, ja suota on aloitettu ennallistamaan. Turvetuotantoalueen pohjoisosaan on tarkoitus rakentaa iso kosteikkoalue lisäämään luonnon monimuotoisuutta ja tukemaan linnuston kehittymistä.
Luunpään kierroksella oli hulppea esteetön nuotiopaikka. Edelliset tauonpitäjät jättivät tulet meille valmiiksi, joten mikäpäs siellä oli istuessa tuulensuojassa katetussa tulistelupaikassa. Ihan mahtava eväs on nuotiolla lämmitetty savulohi ja juustoleipä! Talitintit olivat selvästi oppineet, että retkeilijöiltä saattaa jäädä murusia maahan. Ne tulivat pienenä parvena seuraksemme. Muita lintuja ei sitten juuri nähtykään, muutama närhi autosta käsin.
