Olen viimeeksi neljä vuotta sitten kävellyt Hiidenkierroksen ja Neitvuoren reitin. Nyt lisäsin matkaan myös Hiije silimukan kokonaisuudessaan. En tosin muistanut, miten vaativa reitti Hiidenkierros on. Sitä voisi kuvailla reitiksi, jossa kengännauhat kannattaa olla tiukalla ja reppu kevyt. Itse Hiidenkierros on noin 13 km, mutta kun siihen lisää Hiije silimukan ja mökkitien 1,7 km ees taas, niin Stravan mukaan matkaa kertyi yllättäen noin 18 km. Hiidenkierroksen rankkuuteen vaikutti myös se, että polku on pääasiassa kapea, vähän kuljettu, kivinen tai muuten vain epätasainen. Nousut olivat hetkittäin niin jyrkkiä, että olisi tehnyt mieli edetä karhunkävelyä. Nousumetrejä kertyi Stravan mukaan 672 m ja Garminin mukaan 491 m, kumpi lie oikeassa. Neitvuoren (ent. Hiidenvuori) huippu itsessään nousee 110 metriä Saimaan pinnasta. Kotkanpesänvuoren korkeutta en tiedä.
Hiidenkierron on reitti, jossa kengännauhat kannattaa olla tiukalla ja reppu kevyt.
Hiidenkierroksen alku etenee Neitvuoren reittiä, eli noustaan Neitvuoren länsireunan laavulle. Pian sen jälkeen erkanee Hiidenkierros omaksi reitikseen kohti Sulama-järveä ja Hiidenkotaa. Hiidenkodan käyttö maksaa 5 euroa ja tulipaikan käytöstä pitäisi maksaa 1 euro. No, en käyttänyt tulipaikkaa, koska halot olivat metrin mittaisia pötkelöitä. Ihan huvikseen ei viitsinyt niitä alkaa sahailemaan ja halkomaan. Mutta tässä kohdin pidin kuitenkin ensimmäisen evästauon: kahvia ja voileipää.
Seuraavaksi reitti kiertää Riihijärven ja Kaatronlammen ja kulkee jonkin matkaa Myllyjoen vartta. Lopuksi noustaan Kotkanpesänvuorelle, jotta päästään myös laskeutumaan sieltä alas ja nousemaan taas kohti Neitvuorta. Hiije silimukan polku oli selvästi enemmän käytetty, mutta ei sekään helppokulkuista ollut. Lopuksi pidin perinteisesti evästauon (teetä ja pullaa) Neitvuoren näköalapaikalla, joka tällä kertaa oli sumun ja matalalla roikkuvien pilvien peittämä.
Tämä reitti oli kalliota, kiviä, rotkoja ja jyrkänteitä. Kasvillisuus näytti siitä huolimatta yllättävän rehevältä. Olen juuri opiskellut Xamkin Metsäkasvit (2 op) verkkokurssia ja oppinut tunnistamaan metsätyypit karukkokankaasta lehtoon. Tällä reitillä kosteammat ja kuivemmat kenttäkerrokset vaihtelivat niin nopeasti maan muotojen mukaan, että en kyllä pysynyt perässä, mikä metsätyyppi milloinkin oli kyseessä. Mutta nyt oli hyvä mahdollisuus tunnistaa sammalia ja jäkäliä!
Olihan minulla tietysti kiikaritkin mukana, mikä hidasti matkantekoa niin, että taisin viettää yli 7 tuntia metsässä. Mitään uutta lajia en nähnyt, mutta tutut tali-, sini-, töyhtö- ja hömötiaiset tuli kiikaroitua. Näin myös pienen parven pyrstötiaisia, mikä oli kivaa! Muita lintuja: korppeja, variksia, närhiä, mustarastaita ja räkättirastaita, käpytikkoja (paljon!), palokärki, punatulkkuja, hippiäisiä, käpylintu (en tiedä oliko pikku- vai isokäpylintu) ja telkkiä Riihijärvessä.
