Tämän kesän ensimmäinen vaellus suuntautui Etelä-Karjalaan Ruokolahden reiteille. Parkkeerasin auton Ruokolahden koulun parkkipaikalle, josta merkitty reitti myös alkaa. Yhdistin Lääväkorven-Syväjärven kierroksen, Mustakulkkulan reitin ja Ruokolahden-Rautjärven -reitin (E10-reitistöä) polkuja. Kokonaismatkaksi tuli noin 90 km.
Reittikuvaus
- 8.7. Ruokolahdelta Lääväkorven-Syväjärven kierroksen läntistä reittiä ja Mustakulkkulan reitin itäistä puolta pitkin Haaroinsalmen laavulle (19,7 km/6 h). Yö riippumatossa.
- 7.7. Haaroinsalmen laavulta E10-reitille ja Kaakkolammen laavulle, jossa muutaman tunnin tauko ukkoskuuron takia. Kaakkolammen laavulta edelleen E10-reittiä pitkin Torsanpäähän (22,3 km/10 h). Yö kodassa.
- 8.7. Torsanpään kodalta takaisin E10-reittiä Mustakulkkulan reitin läntiselle reunalle Valkiatlammille, jossa oli tulipaikka. Tämän matkan aikana loppui garminin rannekkeesta ja varavirtalähteestä virta, joten matkan pituus on arvio (30,5 km/11 h). Yö riippumatossa.
- 9.7. Valkiatlammin tulipaikalta Mustakulkkulan reittiä takaisin Lääväkorven-Syväjärven kierrokselle, sen itäiselle reitille. Mustakulkkulan reitin reittimerkit ehkä poikkesivat kartan merkinnöistä – tosin kartastani puuttui myös pala, ja puhelimen akkukin oli jo loppu. Arvioitu matka ja aika: 18 km/6 h.
Reitin vaativuus
Kaikki kulkemani reitit on luokiteltu vaativiksi. Maasto on kallioista ja vaikeakulkuisia hakkuuaukkoja oli paljon. Suoalueilla ja ojien ylityksissä oli hyvät pitkospuut ja sillat. Kainaloihin asti ulottuva heinikko ja maitohorsmat piilottivat paikotellen polkuja. Tiheissä metsissä tai kallioisilla kohdilla polku oli moitteettomassa kunnossa. Osa metsäteistä oli ikävä kävellä karkean soran takia. Reitti on periaatteessa merkitty hyvin, mutta osa merkeistä on jännyt kasvuston taakse piiloon tai kyltit ovat lahonneet pois. Joissakin kohdin reittimerkit poikkesivat Karttaselaimeen tallennetusta reitistä. Opasteita oli ilmeisesti aloitettu uusimaan, sillä välillä kyltit näyttivät upouusilta. Koko kulkemallani reitillä (noin 90 km) oli yhteensä 6 laavua ja yksi tulipaikka, mutta ne eivät sijoittuneet tasaisesti. Välillä joutui kävelemään todella pitkiä matkoja ilman minkäänlaista levähdyspaikkaa. Puroja, lampia ja järviä oli paljon, joten juomavettä kyllä löytyi.
Varusteet
Rinkka painoi lähtiessäni 12,5 kg (vesi puuttuu painosta). Päivisin päälläni oli pitkät housut, T-paita ja hyttyshattu. Mukaan rinkassa lähti:
- tulostetut kartat, kompassi, kännykkä, varavirta, kirja ja minikiikarit
- riippumatto, tarppi, retkityyny, ohut makuualusta ja makuupussi
- juomapullo suodattimella ja ilman, kaasukeitin, puukko, tulitikut ja tulukset, lusikka, eväskippo ja kuksa
- kaurapuuroa, marjasosetta, kahvia, leipää, näkkäriä, retkiruokaa (3 pss), kuppikeittoa, voita, suklaalevy, pähkinä-hedelmäsekoitus ja proteiinipatukoita (3 kpl).
- yövaatteet, vaihtosukat ja alushousut, sateenpitävä takki, päähuivi, shortsit ja ohut pitkähihainen pusero
- retkipyyhe, vessapaperia, hammasharja + tahna, saippuapala, huulirasva, kasvovoidetta minipurkissa, hyttysmyrkky, Etono-puikko, särkylääkettä ja hieman EA-tarvikkeita
Mielestäni mitään ei puuttunut. Pois olisi voinut jättää kirjan, kiikarit ja shortsit.
Mitä opin?
Kännykän latausta varten pitäisi hankkia aurinkokennoilla latautuva varavirta, sillä on ikävä kulkea itselleen tuntematonta reittiä, jos kännykkä on sammunut. Kartat auttavat toki suunnistamisessa, mutta jos jotain sattuisi, olisi kiva, että puhelin toimisi.
Veden saatavuus ja riittävyys pitää varmistaa. Vaikka kartalla näyttää, että ojia ja lampia on paljon, niistä voi olla vaikea saada vettä. Osa ojista oli aivan kuivia ja suolampien reunat ovat niin höttöisiä, että ei juomakelpoista vettä kyllä saa ilman uimareissua. Rinkassa olisi pitänyt olla mukana juomarakko, johon voisi suodattaa tai keittää vettä pidemmäksi aikaa. Toki vesi lisää rinkan painoa, mutta edes litra aina mukana, niin silläkin selviää taas monta kilometeriä.
Varakaasu pitää pakata mukaan. Veden puhdistamiseen tarkoitettu suodatin meni tukkoon tai muusta syystä lakkasi toimimasta jo toisena päivänä. Loppumatkan aikana jouduin keittämään juomavettä. Kaasua siis kului enemmän kuin olin arvioinut kuluvan, ja kaasu loppui kolmantena iltana. Näin ollen lähdin viimeisen päivän taipaleelle ilman aamupalaa vain proteiinipatukan, pähkinöiden ja noin 300 ml vesimäärän voimin. Puolessa välissä matkaa sain täytettyä juomapullon virtaavasta purosta – eikä tullut mahatautia!
Taukoja tulee pitää 5 km välein, juomataukoja helteellä jopa 3 km välein. Lupaan aina itselleni, että pidän ihan kohta tauon, mutta kun kivaa levähdyspaikkaa ei tule vastaan, niin jatkan vain kävelyä. Jalat ja selkä kyllä kesti etappien kävelyn, mutta juominen jäi liian vähälle. Voi myös olla, että neljä päivää patikointia ilman lepopäivää oli hieman liikaa. Tällä reitillä ei oikein ollut paikkaa, jossa olisin halunnut lepopäivää viettää. Ehkäpä Kaakkolammen laavulla olisi voinut olla yön, ja jättää Torsanpäässä käynnin pois.
Olin miettinyt kaikille tavaroille omat paikat rinkassa jo ennen lähtöä. Taivalluksen aikana tavaroita tuli laitettua välillä minne sattuu. Seurauksena oli se, että seuraavalla tauolla tai leiripaikalla joutui purkamaan koko rinkan, jotta löysin tulitikut tai laturin tms. Joten pitää malttaa laittaa tavarat oikeille paikoille, jotta ne myös löytyvät helposti. Mitään en onneksi unohtanut tai kadottanut. Paitsi hyttyshatun verkon vaijerin…
Riippumatossa nukkuminen on kivaa. Riippumatolle yleensä myös löytyy sopiva paikka helpommin kuin teltalle. Tällä vaelluksella ensimmäisellä leiripaikalla oli vaikea löytää sopivia puita riipparille. Hermot meinaisi mennä. Samoin kävin toisella leiripaikalla, jossa sitten nukuinkin kodassa (yhden sentin makuualustalla!). Kolmas leiripaikka oli riipparin kannalta hyvä, mutta sielläkin oli itikoita, paarmoja ja muita surisevia aivan liian paljon. Lähinnä itikoista johtuen aloin haaveilemaan teltasta. Saisi edes pukeutua ja rinkkaa penkoa rauhassa. Riipparin hyttyssuojasta on hyötyä vain riipparissa maatessa. Saas nähdä mikä majoite minulla on matkassa seuraavalla retkellä.
