Kukkeistenpolun patikointireitin pituus on on 6 tai 10 km riippuen lähtöpaikasta. Päätin jättää pururataosuuden pois, joten matkaa kertyi 6 km. Se oli ihan riittävän pitkä matka taivaltaa helteisessä säässä. Olin kyllä ajoissa liikkeellä: yhdeksältä aamulla jo polulla.
Reitti kulkee lähellä Puumalan kirkonkylää Kukkeistensalo-nimisen mäen ja Pitkäsuon alueella. Metsä oli pääosin hieman ryteikköisen näköistä hoidettua mänty- ja sekametsää. Järviä tai lampia ei reitin varrelle osu, mutta pari pientä suota sai ylittää pitkospuita pitkin. Pitkäsuo oli kaunis ja suojainen suo, jonka äärellä oli Kukkeisten laavu.
Varsinaista polkuosuutta oli melko vähän. Reitti seuraili vanhoja metsäteitä, latupohjia ja voimalinjan uomaa. Noin puolet polusta on varmaan joskus melko kosteaa, mutta nyt pitkän sateettoman kauden aikana jalat eivät päässeet kastumaan edes suo-osuuksilla. Hieman vain hirvitti se, että olin lähtenyt matkaan puumalavirusta kantavien punkkien kotikonnuille shortseissa ja polkujuoksukengillä. Onnekseni niitä penteleitä ei minuun tarttunut.
Vaikka itse polku ei mielestäni ollut kovinkaan viehättävä, reissu oli onnistunut, sillä näin pyyemon poikasineen, sain kuunnella kulorastaan laulua ja metsäviklon kiikatusta. Pitkäsuolla oli paljon perhosia ja sudenkoretoja. Karpalo kukki ja lakoissa oli jo marjojen alkuja.
