Porkkalanniemi on vain noin 20 km Kirkkonummesta etelään kohti Itämerta. Porkkalanniemessä on 156 hehtaarin kokoinen virkistys- ja luonnonsuojelualue, jossa on eroteltavissa 40 eri luontotyyppiä lehdoista synkkiin havumetsiin ja karuista luodoista merenpohjan biotyyppeihin.
Ennen toista maailmansotaa Etelä-Suomen ainoa kansallispuisto oli Porkkalan kansallispuisto (1938). Sotien jälkeen Porkkala siirtyi Neuvostoliitolle vuokratuksi alueeksi 12 vuodeksi, jolloin Porkkalanniemen luonto osittain tuhoutui. Tämän jälkeen luonto on kyllä elpynyt ja Porkkalanniemi on ollut useita kertoja ehdolla kansallispuistoksi, mutta se päätyi Metsähallituksen alueiden osalta vain luonnonsuojelualueeksi.
Porkkalanniemessä on kolme merkittyä reittiä: Telebergetin lenkki on 2,2 km mittainen rengasreitti, josta erkanee Pampskatanin pisto (1,4 km) kohti etelää ja Vetokannaksen taival (2,1 km) kohti pohjoista. Me kävelimme Pampskatanin piston ja osan Telebergetin lenkistä, jolloin matkaa kertyi reilut 4 km. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, mutta tuulinen (10-12 m/s). Ilman eväitä ja pienen juomapullon kanssa kaksi tuntia paahteisilla kallioilla oli kyllä ihan sopiva retkeilyaika, vaikka niemessä olisi saanut kulumaan vaikka koko päivän.
Reitti oli kuivalla kesäkelillä helppokulkuista polkua, joka Pampskatanin piston osalta kulki enimmäkseen kallioilla. Paikoitellen paljaalla kalliolla ei ollut polkua näkyvissä ollenkaan, mutta onneksi reitti on merkitty puihin punaisin merkein. Reiteillä oli useita näköalapaikkoja, nuotiopaikkoja ja käymälöitä. Ihmisiä ei ollut liikaa, rauhassa sai retkeillä. Matkan varrelle osui karujen kallioiden lisäksi kosteikkoja, suota, lehtometsää ja havumetsää. Pampskatanissa pääsi ihan meren rantaviivalle asti useassakin kohtaa. Kasvillisuus oli näin maallikon näkökulmasta niukkaa, mutta pieniä kukkivia kasveja oli siellä täällä kallioiden koloissa. Kukkivien kasvien määrä näytti runsaammalta Porkkalanniemen edustalla olevilla pienillä luodoilla ja saarilla.
Tavoitteena oli nähdä edes kaksi uutta lintulajia. Tavoite oli erittäin matala ottaen huomioon, että Porkkalannniemi on kansainvälisestikin tunnettu arktisten vesilintujen paratiisi. Lintuliikenne merenrannalla oli kyllä vilkasta, ja jokaista ohi lentävää lintua en ehtinyt edes kiikaroimaan. Luodoilla, kivillä ja pikkusaarilla istuskeli paljon emoja poikasineen. Naaraspuolisia vesilintuja on tosi vaikea tunnistaa, poikasista puhumattakaan. Myös lentävän vesilinnun tunnistaminen on haasteellista.
Jokaista ohi lentävää lintua en ehtinyt edes kiikaroimaan
Muutaman uuden lintulajin onneksi bongasin: merilokki, haahka, merihanhi, merimetso ja kyhmyjoutsen. Lisäksi epävarmoiksi havainnoksi jäivät lapintiira, pilkkasiipi ja lapasorsa (niitä siis en voi listata itselleni nähdyiksi). Mutta kannattaa siis todellakin välillä vaihtaa maisemaa, jotta näkee muitakin lintuja kuin Etelä-Savon metsälintuja!
