Säänjärven retkipolku on noin 4,5 km pitkä (lyhyt) opastettu luontopolku Savitaipaleen Säänjärven kylässä. Reitti kiertää Valkjärven osin kyläteitä ja osittain metsäpolkuja pitkin. Reitin lähtöpisteeltä sai ottaa mukaan opasvihon, jossa oli selitykset reitin 12 rastille. Rastit liittyivät 1890-luvun hirsirakennuksiin, eri metsätyyppeihin, luonnon muodostelmiin ja muutamiin kasveihin. Reitti on varmaankin aika vähän käytetty, mutta hyvin merkitty. Aikamoinen sattuma oli, että kyläyhdistyksen väki oli juuri korjaamassa lintutornia ja huoltamassa Kokkapään kallion laella olevaa kotaa. Joten kävelin koko reitin lähes ympäri ja pidin evästauon vasta reitin lopussa olevalla laavulla. Laavu ja nuotiopaikka olisivat kyllä kipeimmin kaivanneet huoltoa tai ainakin siivousta. Kaikenlaista rompetta on laavulle ehtinyt kertyä. Laavun lähellä oli Valkjärven yleinen uimaranta. JärviWikissä ei ollut tietoa tästä järvestä, mutta huomasin, että Suomessa on 75 Valkjärveä. Aika yleinen järven nimi siis.
Sää oli aurinkoinen ja lämpötila juuri sopivat +12 astetta. Ilmatieteenlaitoksen mukaan tuulen voimakkuus oli 6 m/s, ja siltä se kyllä tuntuikin. Kovassa tuulessa laulavat vain innokkaimmat linnut ja hiljaisempia ääniä ei pysty kuulemaan. Mutta se hyöty tuulesta oli, että itikat eivät pahemmin kiusanneet. Tälle vuodelle näin uutena lajina haarapääskyn ja kuulin sirittäjän laulua. Pellon reunalta sain kiikaroida ihan lähellä ruokailevaa isokuovia ja pellon yllä lentelevää töyhtöhyyppää. Äänessä olivat tyypilliset metsälinnut, kuten pajulintu, tiltaltti, lehtokerttu, peippo, viherpeippo, metsäkirvinen, punatulkku, hippiäinen ja punarinta. Näin myös maatilojen pihoilla tervapääskyjä, västäräkkejä, kalalokkeja, sepelkyyhkyjä ja variksia. Ja taisi siellä rastaatkin vielä laulaa. Juuri ennen parkkipaikalle saapumista taisin nähdä tuulihaukan, mutta vähän jäi havainto vielä epävarmaksi.
Osa reitin metsästä oli lehtometsää. Kielot jo kukkivat, samoin ojakellukat, puna-ailakit, keto-orvokit, metsätähdet ja metsämansikat. Rannan suoalueella kukki tupasvilla, rantakukka, raate, suopursu ja suo-orvokki.
Itse reitti ei ollut mitenkään ihmeellinen, mutta saihan tuolla aikaa kulumaan lähes kolme tuntia, vaikka lintutorniin ei edes päässyt. Ja kyllä Piilukivet (siirtolohkareet) olivatkin ihan hieno nähtävyys. Arvostan sitä, että kylän kehittämisyhdistys on viitsinyt suunnitella reitin varrelle rastit ja kirjoittaa niistä vielä opasvihon. Ilmeisesti retkeilyreitti on tehty osana Säänjärven koulun eräkouluhanketta. Kyläkoulu on lakkautettu 2004.
