Työntäyteisen viikon lopuksi oli pakko päästä jonnekin metsään. Lauantai oli sateinen, joten reitin tulisi olla melko lyhyt, ja lähtöpiste aika lähellä kotia. Olen todennäköisesti kolunnut lähiseudun kaikki luontopolut sekä muut merkityt ja merkkaamattomat reitit! Mutta Hirvensalmen Kissakosken luontopolku oli vielä kävelemättä, ja sinne ajoaika ei ole kuin puoli tuntia. Minulla oli ennakkoluulo reittiä kohtaan, että se on liian tavallinen ja mitäänsanomaton. Mutta siitä huolimatta: eväät reppuun, kiikarit kaulaan ja menoksi, vaikka vettä satoi lähtiessä kaatamalla. Onneksi sadealue meni ohi juuri kun pääsin perille. Jätin auton Kissakosken kanavan varrella olevalle parkkipaikalle. Luontopolku alkoi parin sadan metrin päästä.
Kiersin reitin väärin päin, jotta laavu jäisi loppumatkan osuudelle. Luontopolku kulki pieniä metsäteitä ja nurmikkoisia helppokulkuisia polkuja pitkin. Reitin alussa ja lopussa kuljettiin lähellä piipiirejä, joilla oli kauniita vanhoja puutaloja, joita luontopolun opastaulutkin esittelivät. Kissakosken kanavan läheisyydessä on 1900-luvun alussa rakentuneen teollisuuden johtajien ja työläisten entisiä asuintaloja vielä muutamia jäjellä. Polun alussa ylitettiin Myllyjoki kohdasta, jossa on joskus ollut mylly. Nyt jäljellä oli enää sammaloituneet kivirauniot. Reitin puolivälissä oli pätkä kaunista maalaismaisemaa, vanhoja isoja pihapuita, umpeen kasvavia entisiä niittyjä sekä romahtamassa olevia riukuaitoja ja sammaloituneita kiviaitoja. Haukonmäen maatilat olivat sota-aikana Etelä-Savon tärkeimpiä ilmavalvontapaikkoja. Luontopolun varrella olevat metsät ovat enimmäkseen kosteaa kuusimetsää tai vehreää lehtometsää, hieman siis harvinaisempaa eteläsavolaista metsätyyppiä. Luontopolun korkeuserot olivat maltillisia. Loppumatka kulki aivan Liekune-järven ja Kissakosken kanavan rantoja pitkin.
Etenin hitaasti, sillä kiikaroin lintuja (pitkästä aikaa). Aurinko pilkahteli sadekuuropilvien lomasta, joten linnut olivat liikkeellä. Vain yksi pidempi kuuro osui päälle, mutta sekään ei haitannut, sillä näin aivan upean sateenkaaren, jonka molemmat päät loppuivat (vai alkoivat?) Liekuneeseen. Värjejä ja näkymää oli mahdoton vangita kännykkäkameralla. Sateen jäljiltä sammalet, saniaiset ja muu maakasvillisuus kimalteli kuin timanttien peittäminä. Sain kulumaan 4,5 tuntia noin 7 kilomterin matkalle! Ennakkoluuloni tylsästä reitistä oli aivan väärä. Nautin kyllä ihan joka metristä.
Näin aivan upean sateenkaaren, jonka molemmat päät loppuivat Liekuneeseen
Lintusaalis: Näin talitiaisen, sinitiaisen, hömötiaisen ja kuulin töyhtötiaisen. Näin hippiäisiä, peukaloisia, punarinnan, pajulinnun (tai tiltaltti, en ole ihan varma), joitakin sirkkuja (ehkä keltasirkkuja, koska olivat maatilan pihalla) ja kuulin punatulkkujen viheltelyä. Näin mustarastaita ja räkättirastaita. Näin myös naakkoja, korppeja, variksia, harakoita ja kuulin närhien rääkymistä. Kuulin myös jonkin haukan äänen sekä palokärjen kiikatusta. Näin useita käpytikkoja ja teeriparven koivikossa. Joutsenia lensi tööttäillen metsän yli. Auton ikkunasta näin vielä sinisorsia ja kuikkia. Ihan siis linturikas retki näinkin sateisena syyskuun päivänä!
